TEATTERIRETKI JOUTSENON AHOLAAN 2008

Sukuseuran kesä- ja teatteriretkelle 29.6.2008 osallistui hieman yli 40 henkilöä. Retki alkoi bussilla Lappeenrannasta 6-tietä itään Partalan kylään, missä meitä odotti maittava ateria pitotalo Miekkalassa. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että oltiin Etelä-Karjalassa: ruokalistalla oli karjalanpaistia. Ja kyllä tuo näkyi maistuneen, sillä jotkut valittelivat pöydästä noustuaan ähkyä oloaan. Ruokailun jälkeisen keskustelun aikana joku teki ehdotuksen sukuseuran ensi vuonna pidettävän sukukokouksen pitopaikasta. Johtokunta oli päätösvaltaisena paikalla, ja se päätti sillä istumalla, että sukukokous pidetään lauantaina 27.6.2009 vasta peruskorjatulla Tapavainolan ja lähikylien kyläyhdistyksen talolla Lappeenrannassa. Talo on Oikkosille tuttu: he ovat olleet aktiivisesti mukana sen rakentamisessa 1900-luvun alkupuolella. Palaamme siis ensi kesänä juurillemme.

Keskusteluntuokion jälkeen bussimme kaarsi takaisin 6-tielle. Pääsimme omakohtaisesti tutustumaan koko Suomea puhuttavaan asiaan, rekkajonoihin. Venäläisiä autorekkoja ohitellessa jäimme ihmettelemään, miten paljon naapurimaahan oikein mahtaa sopia uusia ajoneuvoja. Olimme hyvissä ajoin ennen teatteriesityksen alkua Joutsenon Aholassa. Alkoi sataa. Taivaalta tuli vettä kuin saavista kaataen. Olimme varautuneet sadetakein, mutta siitä huolimatta tilanne näytti huolestuttavalle. Istuimme bussissa toivoen ilman paranemista. Eikä säänhaltija ollut unohtanut meitä, sillä puolisen tuntia ennen H-hetkeä taivas selkeni ja pääsimme nauttimaan esityksestä pilvipoutaisessa säässä.

Aholan nuorisoseuran näytelmäryhmän esittämä näytelmä Satulinna sai porukan hyvälle tuulelle. Sukuseuramme jäsenen Anja Hytti-Oikkosen kirjoittama mainio näytelmä kertoi parinetsintä-viikosta. Näytelmä kuvasi ihmisen ikävää toisen luo ja miten tätä ikävää käytetään härskisti hyväkseen ansaitakseen rahaa. Ajankohtaista tänäkin päivänä. Hyvä Anja! Tarkalle oli ilmojen haltija hanansa kiinni pitänyt. Bussimme ehti paluumatkalla ajaa vain satakunta metriä, kun vettä alkoi ropista sen tuulilasiin. Sillä ei enää kuitenkaan ollut väliä, olimmehan säästyneet kuivina, mitä nyt joku oli pehvansa kastellut katsomon märällä penkillä. Paluumatka Lappeenrantaan sujui kokemuksia kertaillen joutuisasti ja matkalla totesimme että rekkajonokin oli vain kasvanut. Kiitos kaikille mukana olleille, ensi kesänä tavataan.

Matti T.




Oikkoset Majatalo Miekkalan pihalla

Ruokailulla Miekkalassa

Aholan kesäteatteri katsomossa