LAPPEEN KIERROS 2010

Vuoden 2010 kesätapahtumana sukuseura teki bussiretken entisen Lappeen pitäjän alueelle. Retkelle osallistui nelisenkymmentä henkilöä.

Lauantaiaamuna 7.8.2010 kaarsi Vennon bussi, Heikki Okon kuljettamana, Lappeenrannan kauppatorin pysäkiltä kohti maaseutua. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Oikkolan kylässä, missä retkelle osallistuneet saivat hetken ihailla Lappeen Oikkosten syntysijoja.

Pysähdyksen jälkeen matka jatkui Yllikkälän, Siparin ja Korkea-ahon kautta Kanalammin kylään, missä Kuukan tilan isäntäväki odotteli meitä pihamaalla. Ennen kahvipöytään pääsyä, Hilkka-emäntä kertoi meille tilan historiasta.

Kuukan tila on ollut saman suvun hallinnassa jo 1600-luvulta lähtien ja on myös museoviraston kiinnostuksen kohteena. Pihalla olevaan aittaan talonväki oli kerännyt tilalla aikanaan käytettyjä työkaluja ja talousesineitä ja sisällä tuvassa oli siististi kansioon koottuina sota-ajan ostokortteja, kirjeitä ja vanhoja asiakirjoja. Esineet ja kortit olivat monille lapsuudesta tuttuja, mutta vain harva niitä muisti viime aikoina nähneensä. Oli hienoa todeta, että joku on ymmärtänyt niiden arvon ja laittanut niitä talteen.

Kahvit juotuamme hyvästelimme isäntäväkemme ja ajoimme läpi Melkkolan ja Hytin kylien Kauskilan kappelialueelle, missä tutustuimme Lappeen varhaiseen historiaan. Retkellä mukana ollut Marja Oikkonen oli ollut monta vuotta mukana alueen historiallisissa kaivauksissa ja kertoi meille asiantuntemuksella sen historiasta.

Kauskilasta matkamme jatkui pitkin Vaalimaan tietä Simolan rautatieasemalle, missä allekirjoittanut kertoi sodan loppuvaiheessa 1944 tapahtuneista aseman ja sen ympäristön traagisista po mmituksista ja niiden tuhoista.

Jatkoimme matkaa läpi Rikkilän kylän ja saavuimme Vainikkalan kylässä sijaitsevan rajavartioston pihaan. Pihalla meitä odotti luutnantti Petri Kurkinen, jonka opastamana lähdimme patikoimaan entistä Vainikkala-Nurmi maantietä valtakunnan rajalle. Erinomaisesti olivat rajamiehet meihin varautuneet, sillä huonompijalkaisille oli varattu pikkubussi kulkuvälineeksi.

Tämä Suomen ja Venäjän välisellä rajalla käynti oli retkemme pääkohde ja kärsivällisesti vastaili oppaamme matkalaisilta tulleisiin runsaisiin kysymyksiin. Palattuamme takaisin rajavartioston pihalle, meille kävi vielä rajakoira isäntineen esittäytymässä.

Aamupäivä oli ollut tapahtumia täynnä ja alkoi olla jo nälkä, joten siirryimme ruokailemaan Vainikkalan asemaravintolaan Ukko-Pekkaan. Vainikkalan asemalla on merkittävä asema suomen historiassa ja sen ravintolassa ovat vierailleet lukuisat merkittävät henkilöt. Ja hyvin tuntui maistuneen palapaisti lisukkeineen meillekin historiallisessa ympäristössä.

Kun vatsat oli täytetty jatkoimme matkaa. Ajoimme Haapajärven, Kasukkalan ja Karhusjärven kylien kautta Mustolaan, missä retken viimeisenä etappina tutustuimme Saimaan kanavan laidalla sijaitsevaan kanavamuseoon. Siellä saimme oppaana toimineen Arja Ylä-Outisen kertomana kuulla historiallisen pläjäyksen meidänkin sukuamme läheltä sivuavasta kanavan historiasta.

Paluu kaupunkiin tapahtui aikataulun mukaisesti.

Kiitos kaikille mukana olleille, olitte jämttiä porukkaa. Kaikki olivat aina kiitettävästi paikalla aikataulun mukaisesti. Epäilen kyllä että säälläkin oli siihen jotain merkitystä, olihan ulkona lämmintä + 33 ja autossa vilvoittava ilmastointi.

Matkanjohtaja Matti T.





Oikkosia Kuukan tilan pihalla Kanalammin kylässä

Kauskilan vanha kalmisto

Suomen ja Venäjän valtakuntien rajaa Vainikkalassa