Jäsenkirje / Joulukuu 2015


JOULUMAA

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA HYVÄT SUKULAISET!

Oikkoset kokoontuivat jälleen viime kesänä. Oikkosten Sukuseura ry:n sukukokous ja sukujuhla pidettiin lauantaina 13.6.2015 Loma- ja kokoushotelli Marjolassa Lappeenran-nassa.

Päivä alkoi Sukuseuran puheenjohtajan kanslianeuvos Arto Oikkosen tervehdyksellä, jonka jälkeen päästiin varsinaiseen pääasiaan eli ruokailuun.

Ruokailua seuranneessa varsinaisessa sukukokouksessa puhetta johti lappeenrantalainen Eero J. Oikkonen ja sihteerinä toimi seuran sihteeri Matti T. Oikkonen. Henkilövalinnat seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi sujuivat joustavasti. Sukuseuran puheenjohtajana jo 12 vuotta toimineen Arto Oikkosen kerrottua halustaan siirtyä sivummalle, uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Kari Oikkonen Lappeenrannasta. Myös varapuheenjohtaja vaihtui. Entisen varapj:n Jouko Oikkosen ilmoitettua ettei ole enää käytettävissä, uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Heikki Suppanen Taipalsaarelta. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi uuteen hallitukseen tulivat valituiksi: Helka Laitinen, Tuija Immonen, Eero Oikkonen, Arto Oikkonen ja Matti T. Oikkonen Lappeenrannasta.

Kokouksen jälkeen pidetyn sukujuhlan aloitti Essi Ruokonen viuluesityksillään. Musisointia seuranneessa palkitsemisseremoniassa luovutettiin sukuseuran numeroidut standaarit hallituksen entisille jäsenille Jouko Oikkoselle ja Martti Oikkoselle. Juhla jatkui runolla "Onkikilpailut", jonka esitti runon kirjoittaja Anja Hytti-Oikkonen. Juhlaesitelmän aiheesta "Muistikuvia työelämästä" piti Kanslianeuvos Arto Oikkonen. Arto kertoi huumorilla höystäen kuinka aikanaan "joutui" Lappeenrannan Teknillisen Korkeakoulun (myöh. Teknillinen Yliopisto), leipiin ja millainen kasvu yliopistolla hänen työuransa aikana ehti tapahtua. Arto kertoi myös ehtineensä hallintojohtajan virassaan tavata peräti neljä presidenttiä ja yhden "melkein" presidentin (Paavo Väyrynen). Kokemukset noista tapaamisista saivat juhlaväen hyvälle tuulelle. Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Karjalaisten lauluun, joka kaikui Oikkosilta komeasti.

Sukuseuran uusi hallitus piti juhlan jälkeen järjestäytymiskokouksensa, valiten sukuseuran taloudenhoitajaksi Eero Oikkosen ja sihteeriksi Matti T. Oikkosen.

Syksyn aikana hallitus kokoontui vielä 28.11.2015 todeten sukuseuran taloustilanteen olevan vakaa ja että jäsenmaksunsa kuluvalle kaudelle oli kokouspäivään mennessä maksanut 81 henkilöä. Hallitus keskusteli myös seuran tulevaisuuden näkymistä. Jäsenistö ikääntyy ja nuorempia pitäisi saada aktivoitua mukaan toimintaan, siinäpä taitaa olla haastetta kerrakseen.

Sukuseuran kotisivujen osoite on www.oikkosten.sukuseura.fi. Sukuseuralla on sivut myös Facebookissa nimellä Oikkoset. Käykää tutustumassa. Muistattehan että ensi vuoden alusta alkaa uusi jäsenmaksukausi. Sukuseuran jäsen-maksu 30 € / h. kattaa vuodet 2016-2018 ja se pyydetään maksamaan huhtikuun loppuun 2016 mennessä tilille FI8541 081 0201 00807. Ilmoittakaa maksaessanne myös osoitteenne niin helpotatte rekisterinpitäjän työtä.

Sukututkimusrintamalla vietetään hiljaiseloa. Lappeen Oikkosten tietoja on pikku hiljaa täydennelty ja Taipalsaaren haaran tutkiminen ei ole edistynyt.

Lopuksi entisen puheenjohtajan mietteitä

Muutoksen tarve - ja pelko

Kun maassamme on ainakin kaksi perusongelmaa taloustilanne ja pakolaiset, niin vaaditaan paljon rohkeutta tehdä muutoksia ja elää niiden kanssa. Talousongelmissa on näköjään vaikea löytää yhteisesti tiedostettuun ongelmaan sellaista ratkaisua, jossa kukin tuntisi luopuvansa tasapuolisesti. Muutos tuntuu olevan hyvin vaikeaa.

Tapasin äskettäin entisen työpaikkani väkeä. He elävät yliopistolla aivan uudessa tilanteessa, kun ympäriltä poistuu yli sata työntekijää. Tällaista ei ole koskaan ollut ja ei myöskään ole luultu olevan. Vaikka valtakunnan hallituskin oli priorisoinut tutkimuksen ja osaamisen, mutta näin silti kävi. Kaikki yliopistot yksi toisensa jälkeen tunnustavat olevansa irtisanomisten vaiheessa.

Evakon lapsena näen pakolaisten kohtelussa tuttuja piirteitä. Emme ole valmiit kohtaamaan muualta tulleiden erilaisuutta, emmekä ole valmiit poistumaan omalta mukavuusalueelta. Seitsemänkymmentä vuotta sitten etsittiin asuntoja karjalaisille evakoille. Olin itse silloin kaksivuotias. Sijoituimme pysyvästi Lappeenrantaan ja aloitimme oman asunnon hankinnan. Minä en tietysti muista näistä asioista mitään, mutta olen lukenut, etteivät kaikki evakot saaneet mitenkään myönteistä vastaanottoa. Sehän edellytti jostain luopumista ja erilaisen väestön hyväksymistä. Luin äskettäin, että evakkojen karjalle ei oikein löytynyt rehua, kun kukaan ei halunnut luopua omistaan. Olemmeko unohtaneet nämä ajat?

Mikä muutos minua itseäni nyt eniten huolestuttaa? Se on terveys. Viime päivinä olen seurannut läheltä sairauksien tutkimus- ja hoitokäyntejä. Lisäksi yksi pitkäaikainen ystävä on saavuttanut dementiassa jo sen vaiheen, ettei hän enää tuntenut minua. Milloin on minun vuoro ja mikä on minun tulevaisuuteni? Ei tuo ikääntyminen pelota, mutta edessä olevat mahdolliset sairaudet kyllä.

Itse aktiivisesti laitatan taloa kuntoon. Nyt on vuorossa lämpöputket ja patterit. Samalla huomaan, että tällainen asunnon työmaaksi muuttuminen onkin yllättävän häiritsevää.

Jo se, että työmaa käynnistyy heti seitsemän jälkeen, rikkoo totutun aamurytmin. Vaikka tämän tietää kestävän vain pari viikkoa, niin tällainenkin muutos on häiritsevää. Oma mukavuusalue tässä taas horjuu. Moni on kysynyt, laitanko taloa myyntikuntoon. En tee sitä tietoisesti. Tiedostan kuitenkin mahdolliset terveystilanteen äkkikäänteet. Ei tässä monitasoratkaisussa esimerkiksi liikuntarajoitteinen henkilö pärjää. Olen soittoharrastuksen puitteissa hyvin tutustunut palvelukoteihin. Toivoisi kuitenkin, ettei seuraava vaihe olisi siellä eläminen, vaan esimerkiksi helppokulkuinen keskustan kerrostalo olisi seuraava asumismuoto.

Sukuseuramme yhteisö on nyt sellaisessa vaiheessa, mikä kaipaa kykyä tehdä muutoksia. Nuorten osuus on koko ajan vähentynyt. Tätä menoa meidän yhdistyksen kohtalo on sama kuin monen muun yhdistyksen. Ensimmäiset kymmenen vuotta menee perustajien innostuksella, mutta sitten tapahtuu sammuminen. Yksi hyvä uuden vuoden lupaus olisi meiltä kaikilta se, että yrittäisimme saada edes omien perheiden nuoret mukaan yhdistykseen. Toivon entisenä sukuseuran puheenjohtajana teiltä tässä aktiivisuutta. Yritän itse samaa. Ottakaa yhteyttä seuran hallituksen jäseniin ja tuokaa ideoita esille tässä kuin myös muissa asioissa.

Hyvää joulua ja aktiivista sekä ymmärtäväistä ensi vuotta muuttuvassa maailmassa!

Arto Oikkonen


HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA

joulu.jpg

Toivottaa Sukuseuran hallitus