BLOGIT


5.9.2018

Kiitos muistamisesta

Kun minut kesän 2018 sukukokouksessa nimitettiin Sukuseuran kunniajäseneksi, koin hieman kaksijakoisia tunnelmia. Toisaalta olin erittäin otettu huomionosoituksesta ja toisaalta koin lievää haikeutta. Olin aina ajatellut että kunniajäsenyys myönnetään henkilölle, joka on tehtävänsä tehnyt eikä hänellä ole yhteisölle enää mitään annettavaa. Kohdallani taisi asiassa oli perääkin. Olinhan jo runsas vuosi sitten ilmoittanut halustani siirtyä sivummalle, kahdentoista vuoden sihteerin tehtävät olivat kypsyttäneet.

Seura- ja yhdistystoiminta yleensä on murrosvaiheessa. Aktiivit toimijat vanhenevat ja nuoria on vaikea saada mukaan, tämän ajan nuorisoa kiinnostavat aivan muut asiat. Ongelma ei ole pelkästään nuorissa, vanhemmatkin ihmiset haluavat
olla vapaita. Ei haluta sitoutua, vaan mennään valmiille. Asennemuutosta kaivataan, jotakin pitäisi keksiä ja äkkiä.

Paljon on meilläkin muuttunut 16 vuoden aikana. Oikkosten ensimmäisessä tapaamisessa v. 2002 juhla jouduttiin vaihta-maan suurempaan saliin, sillä paikalle saapui peräti 267 henkilöä, joista etäisimmät tulivat Amerikasta asti.

Sukuseuran perustamiskokouksessa v. 2003 oli läsnä 131 henkilöä. Noista osallistujamääristä on sitten tultu koko ajan alaspäin. Tällä hetkellä seuramme jäsenmäärä lienee n. 80 henkilön paikkeilla ja heistä tämän kesän sukukokoukseen osallistui vain kolmisenkymmentä.

Kaiholla muistelen myös niitä vuosien 2005-2011 aikana tehtyjä välivuosiretkiä. Käytiin Repoveden kansallispuistossa, Viipurissa, teatterissa Joutsenossa, kierrettiin bussilla vanhaa Lappeen pitäjää. Viimeiseksi jäi v. 2011 tehty retki Taipal-saarelle, seuraavana vuotena ei lähtijöitä enää ollut riittävästi.

Jaaha! Nämä taitavat olla taas niitä vanhan, muistoissaan elävän miehen jorinoita. Taisivat tietää mitä tekivät!

Matti Tapani


---------------------------------


20.8.2018

Kirje maailmalta

Hei Matti.
Terveisiä Dublinista. Kiitos taustatiedoista tästä meidän kelttiläisyydestämme. Olin 5 päivää Dublinissa 29.7. – 2.8. Eikä ollut turha matka. Miellistyin täysin ihmisiin ja kaupunkiin, joka ei todella pönöttänyt. Lisää värejä katukuvaan Suomessakin.

Tiedämme kaupungin karun historian. Mutta hyvää taitaa olla tulossa. Trinity-yliopisto on kuulemma Euroopan nano-tutkimuksen keskuksia. Sitä myötä nuoria ihmisiä kaikkialta ja sen huomasi vaikka oli kesäaika. Ja brexitin myötä jo monet firmat ovat siirtäneet päämajansa Dubliniin. Ja ihmettelyn aiheita. Miksi aikamme ja lähimenneisyyden monet
kuuluisimmat kirjailijat ovat irlantilaisia? Ja miksi siellä on 200 000 kirjan kirjasto, vanhin kirja 1400 luvulta. Ja miksi kuulemma kaikki nykyartistit voittavat kaikki laulukilpailut? Ja sitten mitä en myöskään tiennyt. Opas kertoi riverdancen synnyn. Tanssihan on hyvin vanha. Asumukset olivat matalia ja seinät lähellä toisiaan. Maalattialle tuotiin joku vanha ovi ja sillä tanssittiin. Hyppiä ei voinut koska pää olisi osunut kattoon eikä käsiä mahtunut heiluttamaan. Vaan onhan ihmisellä jalat. Jos olemme vähääkään kelttiläisiä tuolta ilmansuunnalta, eipä ole valittamista.

Voikaamme hyvin ja onneksi helteet loppuivat.

Ritva Oikkonen


----------------------------------



Lahti 2017

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista historiaansa. Juhlavuoden kunniaksi meille on myönnetty hiihdon M.M - kisat, joita parhaillaan sivakoidaan Lahdessa. Unohduksen lumet ovat peittäneet vuoden 2001 pettymykset ja kansa liikehtii suurin joukoin kisamontussa. Yleisön joukossa on mukana runsaasti myös niitä, jotka edellisistä kilpailuista pettyneinä lupasivat lopettaa urheilun seuraamisen kokonaan.

Yksi asia näissä kisoissa ihmetyttää. Miksi tapahtumasta uutisoiva Yle jaksaa elää vielä 16- vuotta sitten tapahtuneessa? Monissa televisio selostuksissaan ja talvistudioissa toimittajat jaksavat vatvoa yhä edellisten kisojen tapahtumia. Haastatellaan entisiä hiihtäjiä ja yritetään saada heitä kertomaan jotain uutta asiaa valaisevaa. Asiat on kuitenkin jo käyty niin monta kertaa läpi, ettei niihin ole enää mitään lisättävää. Ketä tämä uutisointi palvelee. Toimittajat, munaatte vain itsenne. Aika on mennyt eteenpäin. Hiihtäjien joukossa on sukupolvi vaihtunut, on turha enää räksyttää menneitä.

Suomalaista Ähä-kutti mentaliteettia parhaimmillaan edusti TV 1, esittämällä maanantaina, kisojen välipäivänä, vuoden 2001
tapahtumista kertovan ohjelman - Lahden kärähtäneet muistot. Ketä tällainen uutisointi ja vanhojen kaiveleminen palvelee? Olen varma ettei tällaista sallittaisi monessa muussa maassa, ei ainakaan Norjassa.

Näistä huolimatta nauttikaamme kisoista ja kannustakaamme urheilijoita, etenkin suomalaisia, hyviin suorituksiin.

Matti Tapani


----------------------------------


20.6.2016

Muistoja Jukolasta



Terveiset Lappeen Jukolasta! Tämä oli minulla toinen kerta järjestäjän puolella. Ensimmäisen kerran olin toimitsijana Joutsenossa 27 v. sitten. Juoksijana olen Jukolaa kolunnut kymmenkunta kertaa. Tällä kertaa olin Jukolassa lähdön toimitsijana. Märkää oli ja kastuin läpikotaisin. Onneksi olin varannut varavaatteita että sai välillä kuivaa ylle. Vaikka olosuhteet olivat sitä sun tätä jäi tapahtumasta positiivinen mieliala. Huumorilla mentiin ja eihän suunnistajat säitä itke eikä pelkää. Mukavaa kun sain olla mukana!

Matti Tapani.



Blogiarkisto